Taas viikko on hurahtanut. Tällä viikolla kävimme pikkusiskon kanssa neuvolassa 3kk tarkastuksessa. Nyt hän on 6kg painava. Pituuttakin oli tullut sopivasti ja taidotkin kasvavat, vaikkei neuvolassa halunnutkaan seurata katseellaan tädin pitelemää helistintä. Kädet olivat paljon kiinnostavammat. Vuorovaikutteiseen keskusteluun tädin kanssa kuitenkin ruvettiin iloisesti. Siellä saatiin uusi rota, joka jälleen on sekoittanut tytön vatsaa sekä kaksi muuta rokotetta. Tyttö ei luonnollisesti yhtään tykännyt pistämisestä, mutta isosiskosta poiketen ei myöskään halunnut rintaa lohduksi vaan tutin ja nukkumaan.
Pikkusisko jatkaa tarttumisen harjoittelua ja tavaroiden käsittelyä. hän tykkää tosi paljon, kun hänen ulottuvillaan pitelee jotain esinettä, jota hän saa rauhassa katsella ja kosketella. Sitä me teemme aika usein. Uusi kokemus pikkusiskon, ja meidän kaikkien muidenkin, elämässä oli tänään tehty ensimmäinen uimareissu läheiseen uimahalliin. Isosisko meni isin mukana ja minä otin pikkusiskon. Uimassa sitten vaihdeltiin lapsia vanhemmalta toiselle. Pikkusisko ensin ei ollut yhtään varma tästä jutusta ja vähän itkeskelikin, mutta isin rauhallisessa sylissä ja iloista laulelua kuunnellessa hän rauhoittui ja hetken mietittyään totesi, että tämähän on ihan kivaa. Isosiskosta poiketen pikkusisko kelluu yllättävän hyvin. Puoliso huomasi, että riittää, että niskan takana on vähän tukea niin tyttö kelluu kuin korkki. Isosisko vauvana upposi kuin ankkuri. Lauantaina pikkusisko (vai olisko ollut perjantaina) pääsi autonistuimessa katsoomaan, kun isosiskon kanssa touhuttiin lumessa, jota viimein on saapunut tännekin. Rakensimme linnaa. Tänään uinnin jälkeen jäin isosiskon kanssa keinumaan pihalle ja laitoimme ruokaa leikkimökissä. Tämän tajusin tällä viikolla: isosisko haluaa leikkiä ulkona kotonakin, mutta vain, jos siellä ollaan hänen kanssaan. Itsestäänselvyys joo, mutta silti piti taas tajuta. Olen siis yrittänyt ja kivaa on ollut.
Isosiskon kanssa kävin ensimmäisellä isojen tyttöjen retkellä lauantaina. Ensin vein hänet balettiin. Baletin jälkeen laitoimme itseämme kuntoon kaikessa rauhassa, kunnes sitten autossa huomasin, että 15min aikaa päästä kaupungin toiselle puolelle Muumikonserttiin. Sitten mentiin vauhdilla, mutta kuitenkin liikennesääntöjä noudattaen. Onneksi oli hyvä reitti ja ennätimme ajoissa. Tapasimme ystävä-äidin ja tytön. Ensin isosisko halusi olla ihan kainaloisena ja sylissä, mutta pian sitten kuitenkin mentiin ystävätytön kanssa tanssimaan muumien kanssa. Lopuksi halattiin jokaista (muumimamma, muumipappa, nipsu, pikku myy ja muumipeikko). Pikku Myy oli kuulema paras, kun se näytti kieltä ja kaikkea. Sieltä menimme syömään keskustaan ja sitten kotiin. Sitten isosisko jäikin isin kanssa ulos joksikin aikaa touhuamaan ja minä tulin katsomaan, että pikkusiskolla oli mennyt 5t tosi hienosti isin kanssa kaksistaan.
Isosiskon päiväkodin kanssa on hieman erimielisyyttä luistelusta. Viime luistelukerralla isosisko ei ollut tykännyt ja meille kerrottiin, että oli itkenyt koko ajan. joten päätimme, ettei hänen tänä talvena tarvitse luistella. Päiväkodissa hätkähdettiin, kun kuulivat, että isosisko oli kotona ettei tarvitse mennä luistelemaan ja sitten kertoivat, että tyttö ei tykännytkään, kun jalkoihin alkoi sattua ja aluksi oli ihan kiinnostunut. No, nyt sitten sovimme, että tyttö saa testata päiväkodin luistimia ja kokeilee vielä kerran. Sen jälkeen katsotaan sitten uudestaan. Katsotaan. Edelleen olen sitä mieltä, ettei 4v:n tarvitse osata luistella. Ulkonakin on paljon tehokkaampaa vain touhuta, kuten tyttö touhuaa kuin mennä luistelemaan ja olla 10min jäällä. Eiköhän tämäkin tosin tästä selviä. Jos tyttö tykästyy niin sitten hankitaan paremmat luistimet ja luistellaan.
Isosiskoa välillä huolestuttaa olla pimeässä huoneessa yksin. Isin kanssa olivat jutelleet, että pyjamissa on taikavoimaa. Minulle kerrottiin, että ponipyjamassa on näkymättömyysvoimat, elsapyjamassa on jäävoimat, lepardipyjamassa on leopardiksi muuttumisvoimat ja timanttivoimat olivat vielä jossain muussa.
Isosiskon kanssa tutkittiin tällä viikolla kitkaa. Hän ei ensin uskonut, että se olisi kivaa, mutta muutti pian mieltä, kun liu'utin häntä lattiaa pitkin erilaisilla sukilla ja hän totesi, että oikeilla sukilla, joissa on pieni kitka, menee jo tosi lujaa. Lisäksi laskettelimme autoja rampilta ensin ilman peittoa rampin päällä ja sitten peitto päällä Kitka pysäytti autot nopeasti. Kun kysyin myöhemmin, kun hän halusi ajaa autoja rampita niin, että tulevat alhaalta ylös, että haluaako kokeilla peiton kanssa, niin totesi, ettei halua, kun kitka pysäyttää ne. Mahtava tyttö. Niin, ja taannoin emme rakentaneet pizzauunia vaan aurinkouunin pizzzalaatikkoon.
Pikkusiskosta vielä. Yöunet ovat ihan selvästi yöunia ja joskus tulee jopa 5,5t unijakso, kuten viime yönä. Liian harvoin vielä, mutta kuitenkin. Yöllä hän ei haluaisi herätä, mutta välillä pitää herättää, että saadaan ilmaa tehokkaammin ulos mahasta, ettei koko ajan herättele. Tuollaisen pitkän unijakson jälkeen erityisesti se auttaa. Hän tykkää nukahtaa uniasentoon, jossa hän katsoo minua kainaloon ja pitää paidasta kiinni. Se toimii tosi usein, mutta yöllä on jo muuttanut omaan äitiyspakkaukseensa nukkumaan. Se vaan pitää lämmittää sähkötyynyllä lämpimäksi niin jo nukkuu hyvin siellä.
Sitten ensi viikkoon. Tyttö heräsi.
