Meidän systemaattinen harjoittelumme viidellä eri osa-alueella on lähtenyt hyvin liikkeelle isosiskon kanssa. Osa-alueet ovat siis lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, koodaaminen ja tiede. Jokaisella osa-alueella tehdään jonkinlainen aktiviteetti viikon aikana. Kun se on tehty, tyttö saa käydä jääkaapin ovella olevassa listassa siirtämässä magneetin ei-vielä kohdasta kohtaan tehty. Jokaisessa viidessä osa-alueessa on useita eri tapoja toteuttaa asia ja toteutusta jatketaan niin kauan kuin se on kivaa. Kirjoittamisessa huomattiin tällä viikolla, että tyttö tykkää siitä, että se tehdään yhdessä. Ei riitä, että antaa taululle harjoituksen itsekseen tehtäväksi. Koodaamisessa tällä viikolla harjoiteltiin ipadilla Scratch Jr. ohjelmistossa ja tehtiin yksi ohjelma. Tieteessä testattiin tänään valon ominaisuuksia (kulkee suoraan -> varjot, valkoinen valo sisältää muut aallonpituudet, valo voi heijastua (esim. peilistä), imeytyä (absorb) ja parhaiten imeytyy mustaan. Muun väriset paperit päästivät sen värin aallonpituuden läpi ja värjäsivät käden ja pöydän. Valo voi myös taittua esim. vedessä. Siitä jatketaan jonain toisena viikkona. Kyllä tuossa oli jo paljon valon ominaisuuksia.
Isosisko kävi tänään myös paikallisen koulun pihalla kiipeilemässä telineissä ja liukumassa liukumäessä, jossa liukui tosi nopeasti, koska vesi vähensi kitkaa (kuten kerroimme tytöllekin). Heillä oli hauskaa ja isosiskon hanskat olivat ihan likomärät kotiin tultuaan, koska ulkona olevan lumenkaltainen tuote onkin aika märkää.
Isosiskosta vielä se, että nyt hän on parantunut flunssasta ja yllättävää kyllä (siis ei oikeastaan) on se, että hänen hurja kiukkuilu loppui samaa vauhtia flunssan kanssa. Taisi olla aika surkea olo pienellä tai siis isolla. Isolta nimittäin tuo näyttää nykyisin. Yltää vaikka mihin ja osaa vaikka mitä. Hän laittaa yöpaidan itse ylleen majassaan ja yllättää sitten. Ulkovaatteetkin menevät, jos vain haluaa. Ainoa vaikeus on takin vetoketju, joka on tosi hankala. Se ei meinaa minultakaan lähteä hyvin liikkeelle.
Pikkusiskollakin olo on alkanut helpottaa parin päivän tuskailun jälkeen. En tiedä, oliko kyseessä flunssan alku vai vatsakivut, mutta uni on ollut tiukassa ja on jountunut aika paljon kantamaan ja heijaamaan. Hän osaa heilauttaa ylävartalonsa eteenpäin ja taaksepäin jo tosi hyvin. Hän ei ihan vielä käännä itseään vatsalta selälleen, mutta kohtuullisen pian sekin tapahtuu. Nyt hän tarvitsee pienen mäen tai tyynyn käden alla, että onnistuu. Pyöritämme ja harjoittelemme joka päivä, jotta lihakset ja koordinaatio kehittyvät. Hän on nyt myös harjoitellut nukkumista muualla kuin sylissä. Viime yönä hän nukkui isoimman osan äitiyspakkauksessa. Hän nukkui siellä, yllätyksekseni, yhtä hyvin kuin minunkin kainalossani. minä vaan nukuin paljon paremmin näin. Ensi viikolla onkin seuraava neuvola ja sen jälkeen taas lisää vauvan kuulumisia.
Isosiskosta vielä, että hän on osannut sanoa pari ihan mahtavaa juttua viime aikoina, joten niitä yritämme nykyisin kirjoittaa heti muistiin ja laittaa tänne.
Tänään minun kanssani ladoin kuumia lettuja lautasille. Kysyin isosiskolta, että mihin kuumuus menee. Hän vastasi, että se haihtuu ilmaan. Olin ylpeä ja häkeltynyt, kun osasi niin hienosti. Jatkoin kuitenkin, että mihin muualle se siirtyy ja tyttö vastasi, että lautaseen. Mahtava tyttö!
Toinen päättelyketju oli isin kanssa keittiössä. Isi sanoi, että tyttö on mahtava. Siihen tyttö vastasi, että "tiedän. Sinä olet poika ja äiti on tyttö, mutta te olette minun vanhemmat ja pikkusiskon vanhemmat, joten te ette voi olla mahtavia". Ja minä kun luulin murrosiän alkavan vasta yli kymmenvuotiaana :). Minä sitten vastasin tähän, että sen takia me olemmekin niin mahtavia, kun olemme teidän vanhemmat. Lisäksi tällä viikolla isosisko on alkanut puhua molekyyleistä (vesimolekyyli esim.), kun niistä olen puhunut atomitutkimuksemme yhteydessä. Mahtava tyttö on hän. ja pikkusisko on myös.
