Isosisko sairastui hieman yli viikko sitten Enterorokkoon. Kirjoitan nimen isolla, koska sillä oli aika iso vaikutus meidän arkeen. Hänelle nousi yllättäen noin 39-asteen kuume ja hän oli ihan surkeana. Veikkasin ensin angiinaa ja vein hänet testattavaksikin terveyskeskukseen, mutta sitten suuhun tuli rakkuloita ja angiinakoekin oli negatiivinen. Oli muuten mahtava tyttö, joka avasi reippaasti suunsa ihan isoksi, jotta laborantti sai ottaa näytteen. Sitten vaan hoidimme oireiden mukaan eli elokuvia toisensa perään ja jääpaloja viereen, jotta sai nesteitä. Hän olisi tarvinnut syliä ja siliäkin mielellään koko ajan, mutta enhän minä vauvan kanssa kyennyt. Siitä on minulla edelleen hieman paha mieli, etten kyennyt niin paljon lohduttamaan, kun hän olisi tarvinnut. Ne rakkulat olivat aivan hurjan kipeät ja 2-3 yötä meni lähinnä itkiessä vähän väliä. Koska hän nukkui sairauden takia meidän kanssa samassa huoneessa, hänen itku herätti vauvan ja vauvan itku hänet. Yksi yö meni sitten niin, että hän lähinnä katsoi ipadia (se vaikein niistä) ja seuraavina vauva onneksi alkoi hieman tottua. Minä en juuri unta saanut. Isosiskon alkaessa parantua vauva sairastui. Hänelle nousi myös kuume ja ei suostunut syömään oikein mitään vuorokauteen - kahteen. Hänellä tauti oli paljon lievempänä ehkä siksi, että edelleen saa rintamaitoa ja minä tappelen saman rokon kanssa (edelleen). Nyt vauva, tai taaperohan se nykyisin enemmän on, syö taas ja on pirteämpi. Bonuksena on, että nukahtaa illalla tutin kanssa eikä rinnalle, kun ei rinnasta pariin päivään lohtua saanut.
Kuluneella viikolla pikkusisko, ihana taapero, myös sai kaksi ylähammasta. Kulmat ovat jo tulleet läpi. Muuten tulevat vielä. Hän myös kuolaa ihan valtavasti ehkä sairauden takia, kun ei halunnut nielaista mitään. Ja tämän päivän valtavan isona uutisena on, että isosiskolla yksi hammas ihan aidosti heiluu. Se on nyt iso asia, josta hän sanoi, että hän aikoo julistaa sitä päiväkodissa kavereille. Olivat kuulema jonottaneet kokeilemaan, miten se hammas heiluu. Ihana nähdä isosiskon taas touhuavan onnellisena. Hän piirsi minut tänään. Hänen piirtämisensä on kehittynyt kovasti ja hän on onneksi päässyt keväällä vaivanneesta pelosta, ettei muka osaisi piirtää. Piirrämme yhdessä aina välillä ja se on tosi hauskaa. Saan itsekin mahdollisuuden taas pitkästä aikaa piirtää. Viime viikonloppuna piirsimme kumpikin prototyyppejä. Minä softasta ja en enää muista, mistä hänen prototyyppinsä oli, mutta hieno se oli.
Huomenna menemme kokeilemaan sirkustelua, kun isosisko kerran tekee ihan mahtavia sirkustemppuja. Hän hyppäsi tramboliinilla voltin. Lisäksi kiipeilytelineessä hän siirtyy köydestä keinuun ja keinusta köyteen niin sujuvasti, että pitäähän sitä päästä lisää oppimaan.
Pikkusisko on ihan omalla tavallaan innostunut kirjoista. Hän käy hakemassa niitä ja kantaa luettavaksi todella paljon sekä myös selaa niitä itsekseenkin, mitä en muista isosiskon aikanaan tehneen, vaikka on aina paljon lukemisesta pitänytkin. Pikkusisko lisäksi nyt harjoittelee sitä, että peruuttaa syliin istumaan. Lisäksi hän kiipeää ihan joka paikkaan, mihin voi ylettää ja yrittää kiivetä sinnekin, minne ei yletä. Nyt kuitenkin nukkumaan, että itse joskus paranisin omasta enterostani.
