Päiväkotirutiini on viime postin jälkeen pyörähtänyt käyntiin ja arki on asettunut taas arkisiin uomiinsa. Isosisko käy päiväkodissa ja sieltä tultuaan useimpina päivinä jatkaa leikkiä naapurien lasten kanssa eli on kotona lähinnä syömässä ja ilta- sekä aamupuuhissa. Päiväkotiarki on alkanut pääosin oikein hyvin. Isosisko menee mielellään, on iloisena vastassa ja päivät ovat olleet kivoja. Maanantaisin he käyvät metsäretkellä, tiistaisin ja keskiviikkoisin on pienryhmiä, joissa kumpanakin päivänä tehdään kaksi erillistä juttua, torstaisin on muskari konservatoriossa ja perjantaina retki lähialueelle. Selkeitä äiti-päiviä ei siis oikein meinaa löytyä ja nämä pari viikkoa niitä ei nyt ole ollutkaan. Pikkuisen vatsa ja hampaat herättelee ihan koko ajan ja olen aika lopussa. Eilen päätimme kuitenkin, että on kotipäivän aika vaikka olisikin ollut muskari, josta isosisko kovasti tykkää. Aamulla kävimme kylpy/suihkussa koko sakki (siis minä ja tytöt). Sitten kävelimme kirjaston kautta pikkusiskon neuvolaan. Siellä kävi ilmi, että pikkusisko saa taas painoa vallan mukavasti eikä lisätoimenpinteitä tarvita. Sieltä kävelimme metsään retkelle, jossa isosisko keräsi valtavan kasan mustikoita pieneen käteensä ja syötti niitä minulle ja pikkusiskolle leikkien äiti-lintua, joka syöttää lapsiaan. Pikkusisko tykkäsi tästä ihan hurjasti. Sitten vessahätä ajoi meidät kotiin, jossa jatkoimme piknikkiä pihalla. Iltapäivätorkut menivät niin, että lepäsin pikkusiskon kanssa sängyssä ja isosisko katsoi ipadia ja piirteli sängyn jalkopään vieressä. Sitten tulikin tiukka paikka, kun pikkusiskoa kiusasivat hampaat ja hän itkeskeli ja minun piti laittaa ruokaa. Sain ruoan (makkarakeitto) alulle ja annoin pikkusiskolle lääkettä, kun siis tässä kohtaa viimein tajusin, mistä oli kyse. Itku loppui heti, kun hän näki, että lääke on tulossa. Viimein häntä ymmärrettiin. Joskus on vaikeaa olla vauva, kun ei osaa kertoa sanoilla. Sitten isosisko menikin leikkimään pihalle naapurin lapsen kanssa ja minä kohtapuoliin lähdin pikkusiskon kanssa isosiskon päiväkodin vanhempainiltaan. Sieltä kotiin, tytöt nukkumaan. Ensin isosisko halusi syödä päärynän. Hän söi sen samalla kun laitoin itseäni ja pikkusiskoa kuntoon. Sitten menimme yläkertaan iltasadulle, jota molemmat tytöt enimmäkseen kuuntelivat. Sitten tytöt peuhasivat ja kikattivat (pikkusisko oli isosiskon mahan päällä ja isosisko pomputti tätä ylös ja tuki käsistä), kun lauloin iltalaulun. Lauloin sen sitten kohta uudelleen, kun isosisko ei ollut sitä kuullut. Sitten valot pois ja isosisko jäi nukahtamaan itsekseen pikkusiskon nukahtaessa enimmäkseen omaan sänkyynsä. Isosisko heräsi 4.30 eikä saanut enää (kai) unta. Häntä hoitaessani pikkusisko heräsi. Onneksi saatoin ojentaa lapset isälleen ja rupesin nukkumaan. Uni teki hyvää. Niin teki myös aika isosiskon kanssa. Häntä on välillä kova ikävä.
PIkkusiskosta on tullut ihan kunnon taapero. Hän ei konttaa enää juuri ollenkaan. Nyt harjoittelussa on kynnysten ylitys ja kiipeily. Portaat hän tulee ylös hienosti ja alas tulisi pää edellä, jos ei estetä. Hänellä ei ole mitään ongelmaa tulla pää edellä sängystä, sohvalta tai hoitopöydältä eli saa olla aika tarkkana. Isosisko oli paljon varovaisempi, mutta oli myös vanhempi kun oli näin liikkuvainen.
Iltapuuhissa vuorottelemme isin kanssa nykyisin niin, että isosisko saa joka toinen päivä toisen vanhemman ja joka toinen päivä toisen. Isi voi olla nukahtamiseen saakka. Äiti siihen asti, kunnes pikkusisko herää ekan unisyklin jälkeen. Siinä kohtaa ei isi enää riitä. Olen kuitenkin saanut takaisin haliaikaa isosiskon kanssa ja se on onnea se.
Pikkusisko on alkanut ymmärtää kieltä ihan eri tavalla. Jos hänelle sanoo, että anna äidille niin äiti kuorii sen (hän tykkää hakea itse hedelmiä syötäväksi) niin hän jopa alkaa niitä antaa kuorittavaksi. Avaimet ovat muuten niin huippu-asia, että niitä hän ei kyllä anna eli niiden kanssa saa olla tarkkana. Hän kantaa kirjoja luettavaksi ja osaa kääntää sivua. Hän lukee hurjan mielellään ja kiipeää syliin, kun luetaan. Hän osoittaa sormella asioita kirjasta, että saa tietää, mitä ne ovat. Tänään, kun en heti ottanut kirjasta kiinni, hän otti minua kädestä ja nosti käteni kirjaan kiinni. Nautin hurjasti siitä, että hänen kanssaan pystyy paremmin kommunikoida ja se alkaa olla oikeasti kaksisuuntaista.
Huomenna alkaa isosiskon baletti. Niin se arki taas pyörii.
Pikkusisko nukkuu 2-3 torkut. Käymme kerran päivässä vähintään ulkona ja pari kertaa viikossa suihkussa/kylvyssä (minä tietysti useamminkin). Pikkusiskon nukkuessa opettelen usein koodausta.
