Tiitiäiselle on ensimmäinen isänpäivä. Hän (äidin avustuksella) antoi isälle kortin, jossa oli sekä käden että jalan jälki. Ihan selkeä ja tarkkarajainen kumpikaan ei ollut, koska käsi ja jalka liikkuivat aktiivisesti. Isänpäivänä isä myös sai jäädä nukkumaan, kun heräsimme taas 5.30. Kävimme myös ukin luona isänpäivän kunniaksi. Muuten isänpäivä aikalailla on arkea, kuten muutkin päivät.
Tiitiäinen opettelee kävelemistä ja autettuna askeltaa jo hieman yli metrin mittaisen maton päästä päähän. Jotain yksittäisiä askelia tulee myös, kun hän nojaa rahiin. Hän pitää seisomisesta ja mielellään seisoo vasten huonekaluja. Käsistä hän päästää irti. Hän ei malttaisi istua alas ja siinä saakin olla sitten tukena, että hän myös malttaa istua alas.
Tiitiäinen opettelee myös ryömimistä. Laitamme lattialle sekä eteen että taakse leluja ja Tiitiäinen haluaa päästä edessään olevien lelujen luokse, mutta menee vielä takaperin, mutta käännyttyään löytää takaansa toisia leluja niin ei harmita. Eteenpäin mennään vain vahingossa ja liikkumissäde itse liikuttaessa onkin ehkä sellaisen metrin tällä hetkellä.
Hän osaa hyvin taputtaa ja tykkää taputtaa myös leluja vastakkain. Myös yhdellä lelulla on kiva siirtää toista lelua. Kun toinen lelu menee liian kauas, hän siirtää sitä taas lähemmäs. Leluja on myös kiva vetää narusta lähemmäs ja onkin selvästi apple-sukupolven tuote, kun tietää valkoisesta narusta vetämisestä seuraavan kivoja juttuja.
Väsyneenä alkaa äänekkyys lisääntyä.
Hän osaa myös nousta varpaisilleen, jotta yltäisi paremmin.
Vakaa hän ei vielä ole ja vaatii vanhemmalta jatkuvaa huomiota, että seistessään ei kellahda. Istuessaan hän jo pysyy turvallisesti ja osaa laskeutua hallitusti vatsalleen. Konttausasennossa ollaan hetki ja keinutaan edestakaisin.
Kummalliset asiat on huvittavia, kuten se, että äiti painaa otsan otsaa vasten ja heiluttaa nopeasti päätään. Se nauratti viimeksi, kun oltiin kaupassa ja tyttöä väsytti.
Nukkuminen on edelleen hivenen ongelmallista, mutta ehkä se tässä paranee seuraavan puolen vuoden aikana.
Lohduttamisessa, kun ei hali auta, niin aina auttaa huomion kääntäminen muualle. Kun alkaa touhuta muita juttuja niin harmit unohtuu.
Kaksi kertaa Tiitiäinen on jo leikittänyt kissaa. Hän nappasi kepistä, jolla kissaa leikitettiin ja heilutti sitä kissalle ja kissa leikki sillä. Toisella kertaa pallo pakeni tytöltä ja kissa palautti sen. Tyttö ei palauttanut palloa takaisin kissalle, joten kissa kävi nappaamassa pallon. Tyttö myös on koputtanut puisella pallolla kissaa päähän, mistä kissa hieman hölmistyi. Tyttö myös nappaa kissaa sekä tassusta, hännästä että korvasta ja turkista, jos vain yltää, mutta kissa alkaa sietää sitä ja korkeintaan siirtyy kauemmas, kun alkaa harmittaa. Selvästi näkee, että kissa katsoo, että mitä tapahtuu, näkee syyllisen ja toteaa, että "ai tuo" ja jatkaa touhuja. Pennut pitää katsos opettaa tavoille :).
Hampaat ovat vielä kovin teräviä. Olen ollut hieman tuntevinani yläikenessä kohoumia, mutta sinne koskeminen johtaa välittömästi puremiseen, joten kovin usein ja kovin tarkkaan sitä ei voi tehdä.
Vauvapullan leipominen johtaa nykyisin siihen, että tyttö kääntyy pian heti, kun hänet vain laskee lattialle. Se on edelleen nappaamisineen huisin hauska leikki.
Ostimme sellaisen tapin, missä on eri värisiä ja kokoisia puisia renkaita, joista saa tehtyä pyramidin. eri värisistä renkaista huolimatta se tappi on tytöstä kaikkein hauskin. Ostimme myös puupalikoita. niitä on kiva tutkia, koputella keskenään jne., mutta tornit ym. ovat leikkeinä tulevaisuuden juttuja. Kirjat alkaa hieman kiinnostaa ehkä myös kuvina eikä vaan syömisinä. Meillä niitä alkaa olla. Sitten sain hierojaltani 20e, jotta ostaisin jonkin lelun tytölle, joten ostan varmaan sellaisia sisäkkäin ja päällekkäin meneviä muovisia kuppeja, koska niitäkin on hauska koputella ja niiden sisään voi laittaa juttuja. Myös sellaiset taaperokävely-vaunujutut on suunnitteilla, kun tuo kävelyn harjoittelu alkaa pian olla jo kovinkin ajankohtaista. Niin ja edelleen pitää leluja vaihtaa tasaisin väliajoin, koska muuten niihin kyllästytään.
