Rosmariiniperunalohko on tytöstä tosi hyvää ja hän söikin eilen kaksi perunalohkoa. Omena sen sijaan taitaa olla syypää tytön koviin ilmavaivoihin. En usko sen olevan niinkään allergiaa, mutta se taitaa kyllä olla syypää. Kun jätimme omenan pois, torkut pidentyivät, uni syventyi ja päivälläkin voi (joskus) hipsiä pois makuuhuoneesta tytön heräämättä. Yöllä vielä heräillään, mutta se voi johtua myös jostain minun syömisestä ja ainakin huonosta röyhtäilystä yöimetyksissä. Iltaisin pääsee jo varmuudella olohuoneeseen ja sitten vaan käväisee tarpeen mukaan makkarissa tytön luona. Alan lisätä nukutuksiin myös muutakin kuin rintaa ja laulua. Siihen tulee myös keinutusta sylissä ja silitystä tytön maatessa sängyssä. Ideana on, että tyttö tottuisi niidenkin kuuluvan nukutukseen ja joskus ensin vahingossa nukahtavan niihin ja sitten sen tisun vokin jättää pois. Hän ei enää nukahda tisu suussa, mutta se on kädessä. Seuraavaksi siinä opetellaan, että jokin muukin osa äitiä kelpaa. Kyllä se tästä. Yöllä taasen odotan kauemmin, että heräsikö oikeasti ja eskaloituuko tilanne. Yritän puuttua vain niihin eskaloituviin, mutta ihan täysin en onnistu unen pöpperössä toimiessani. Viime yönä taisi silti olla jo kolmituntinen pätkä!
Hampaita on myös todennäköisesti tulossa. Kuolaa tulee edelleen paljon, posket punottaa, kaikki menee suuhun ja myös sormilla selvästi koetetaan välillä ientä. Sekin haittaa yöunta.
Leikkiessään tyttö mieluusti vain seisoisi ja nousisi seisomaan. Pitää selvästi harjoitella taas kääntymistä ja laittaa mahdollisimman usein selälleen ja vatsalleen. Minun päälläni tyttö mönkii kovasti.
Kaksi torkkua on vakiintunut, mutta niiden ajoitus vaihtelee.
Kaikkea on kiva koputtaa vastakkain ja lelut toimivat myös työkaluina, kun yhdellä lelulla siirrellään toista tai lelulla silitetään äidin poskea. Nyt myös taas jutellaan kovasti.
