Vauva nukkuu keskellä meidän sänkyä. Olen pinonnut joka puolelle tyynyjä ja peittoja, joten en usko hänen sieltä putoavan ainakaan ennen kuin ennätän väliin. Hän nukahti 17.50 tosi väsyneenä, kun nukkui vain kaksi lyhyehköä torkkua päivällä. Hän sai rintaa kyllä, mutta kääntyi pois siitä ja nukahti. Selvästi alkaa voida paremmin. Parina päivänä ei ole millään meinannut päästää irti. Kerran huuteli (noin 30min kohdalle) ja menin väliin, sai hieman rintaa ja nukahti. Rinta vain käväisi suussa lähinnä. Toisen kerran hieman itkeskeli, mutta jäin kuuntelemaan oven taakse ja sinne hän nukahti ihan itsekseen uudelleen, jos oli edes kunnolla herännyt. Nyt on siellä sitten jo hetken nukkunut. Onneksi jäin oven taakse hetkeksi kuuntelemaan, että jatkaako/lisääntyykö itku vai rauhoittuuko itsekseen. En halua opettaa häntä taas siihen, että hän tarvitsee rintaa nukahtaakseen uudelleen. Tänään onnistuin. Hän myös nyt nukkuu paremmin kuin aiempina öinä, joten eiköhän hän ala hiljalleen parantua.
Hänellä oli siis lähinnä nuha. Kuumetta ei missään vaihessa ollut ja päivisin hän oli hyvin virkeä ja iloinen. Nukkuminen ja syöminen vaan ovat olleet vaikeita, koska hengitys takkuaa. Häntä ei ole saanut syöttää, koska kuka nyt tahtoo suun täyteen ruokaa, jos nenä on tukossa. Hän on siis sormiruokaillut ja lähinnä siis lihaa. Hän on syönyt yhdellä aterialla kokonaisen lihapullan, joka on hänen nyrkkinsä kokoinen. Yleisemmin syöty määrä on puolikas lihapulla. Siinä on siis mukana naudanlihaa, kaurahiutaleita, porkkanaraastetta ja nyt näissä uudemmissa myös sipulia ja valkosipulia. Mausteena on rosmariinia ja mustapippuria. Hänen lihapullansa alkavat hiljalleen muistuttaa melko hyvin meidän itsellemme tekemiä, joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Puurotkin ovat täysin yhteneviä nykyisin, koska olen jättänyt suolan kokonaan omista puuroistani pois. Koska puuroissa on mukana marjoja ja hedelmiä, ei suolaa edes kaipaa. Eilen ja tänään puurotkin ovat taas kelvanneet tytölle jossain määrin, mutta määrät ovat selvästi pienempiä kuin ennen nuhaa. Ne taitaa kuitenkin kasvaa, joten parempaan päin siinäkin. Tyttö on kuitenkin tavattoman taitava syömisessä nykyisin. Hän saa pinsettiotteella otettua maissinjyviä ja riisejä ja osaa laittaa ne suuhunsa. Lihapullatkin hän syö niin, että ottaa sen vasempaan käteensä ja sitten oikealla kädellä ottaa siitä pinsettiotteella pienempiä paloja, jotka laittaa suuhunsa. Paistia hän syö niin, että laittaa paistin lastun suuhunsa ja sitten repäisee sen ulos niin, että hampaiden ja ienten avulla pieni pala jää suuhun. Tomaatista hän saa hampaillaan ja ikenillään syötyä hedelmälihan ja kuori jää jäljelle ja hän alkaa opetella, miten sen saa ulos suusta. Lusikka on jo pitkään mennyt suoraan suuhun. Nyt lusikkaa halutaan kastaa ruokaan. Se on hyvin sotkuisaa (tämän iltainen iltapuuro näytti mustikkamassamurhalta), mutta on edistystä. Piakkoin hän tajuaa laittaa lusikan tämän jälkeen suuhunsa ja siitä se sitten lähtee se lusikalla täysin itsenäisesti syöminen. Jos tytön ei anna ottaa lusikkaa käteensä ja upottaa hieman sormiakin puuroon, loppuu syöminen kuin seinään. Annan hänen tutkia rauhassa. Lautasia en anna pudottaa lattialle, mutta siinäkin hän tänään onnistui, kun en ollut tarpeeksi nopea. Säikähti, pikkuinen, kovaa ääntä. Toivottavasti ei ota tavaksi. Niin ja nyt juodaan ihan lasista. Hän tykästyi siihen yhdessä kahvilassa, kun isä oli unohtanut ottaa nokkamukin mukaan. Siinä tarvitaan aikuista eli en anna lasia hänen omaan käteen, vaikka hän välillä uittaakin siinä kättään. Hän osaa sanoa haluavansa juoda ja sitten autan häntä siinä. Välillä menee liikaa vettä ja sitten hän köhii. Hän työntää sen pois luotaan, kun ei enää halua. Nyt viime päivinä hän on työntänyt itseään pois pöydän äärestä. Ensin vedin hänet takaisin, mutta sitten lopetin. Jos hän työntää itsensä pois, annan hänen jonkin aikaa olla poissa. Jos hän sitten vielä haluaa syödä, vedän hänet sitten takaisin.
Nyt taas itkee, joten lopetan tähän.
