lauantai 21. joulukuuta 2013

Yövieroituksen onnistuminen ja tahattomat seuraukset

Yövieroitus sitten onnistui. Viimeiset kolme yötä ovat menneet hienosti. Tyttö nukahtaa nopeasti itse, pääosin ei tarvitse yöllä huomiota. Jos on kipeitä rupsuja tai muuten tulee hätä, riittää että nostaa syliin ja heijaa hetken. Tarjoan myös vettä pullosta, mutta sitä ei saa sänkyyn. Menee siis tosi hienosti.
Mutta: me herätään nykyisin sitten 4.30-5.15. Harvemmin menee edes tuonne viiteen. Tyttö herää nälkäänsä eikä häntä enää saa nukkumaan. Hänellä on niin nälkä, ettei häntä voi kösistään laskea ilman hätääntynyttä huutoa ja vaan äiti kelpaa ennen ruokaa. Meidän 11-12t yöt on lyhentyneet 9-10 tuntisiksi ja vauva on aamuisin väsynyt. Ekat päikkärit on 2-3t ja selkeesti yöunen jatkeita. Olen pitänyt niitä vielä tisutorkkuina, kun uskon yhden vaikeuden ratkaisemiseen kerralla tai pikemminkin en ole halunnut riskeerata koko nukkumisjuttua. Saa sitten edes jossain univelkoja nukuttua pois.
Neljän aamut syö sielua ja keho ei ole vielä niihin tottunut, mutta totuin kuuden aamuihin. Totuin viiden aamuihinkin. Enköhän totu tähänkin. Ja sitten tulee kesäaika ja neljän aamut siirtyvät viiden aamuiksi ihan itse.
Kyllä mä sitä aamuneljän imetystä kovasti pohdin. Uskokaa vaan.