Tiitiäinen on saanut flunssan. Aloitan tarinan kuitenkin hieman kauempaa: päätimme lopettaa rinnalla nukuttamisen ja unikouluttaa tassutuksen avulla. Tyttö ei tästä ihan tykännyt, mutta rauhoittui aina 15min sisään nukkumaan. Hän kuitenkin heräili sinä yönä useasti ja nenä oli tukossa. Luulin sen johtuvan itkemisestä, mutta seuraavana päivänä nenä valui koko päivän ja uni oli vaikeaa. Totesimme, että tyttö on sairastunut. Muita oireita oli se, että tyttö taas viihtyi rinnalla olohuoneessakin, mitä ei ole tapahtunut pariin kuukauteen, ruoka ei maistunut ja vettä juotiin hurjasti, mutta vaipassa se ei näkynyt. Päätimme siis keskeyttää hyvin alkaneen tassutuksen ja erinomaisesti sujuneen yövieroituksen, koska tyttö ei ollut hyväksynyt vettä juo pullosta yöllä. Päätimme siis antaa rintaa ja pulloa ja lohtua ja läheisyyttä, koska sairasta lasta tulee helliä.
Yö oli melko kamala. klo 18.30-23 välisenä aikana yläkerran naapurista kuului kovaa jumputusta eikä tyttö pysynyt unessa. Sain hänet kyllä nukahtamaan, useasti, mutta unessa hän ei pysynyt. Olo kai esti syvän unen. Tisu olisi pitänyt olla suussa ja sekään ei oikein auttanut. Mikään ei auttanut. Aina heräsi. Lopulta hiljaisuuden tultua tyttö nukahti vaunuissa olohuoneessa kunnolla ja nukkui heräämättä 5t. Sain itsekin hieman unta. Sitten klo 4-5 hän taas oli enimmäkseen hereillä kunnes nukahti taas ja nukkui lähes seitsemään. Silti hän nukkui ne yhtenäiset 5t, mitä hän ei tehnyt ennen vieroitusta. Nyt hän siis sai myös rintaa ja huomasin hänen hyväksyvän vesipullon, jos se tulee rinnan jälkeen. Teemme sitten uuden vieroituksen hänen parannuttuaan.
Tänään tisu on edelleen ollut ihan paras, pissavaippoja tulee turhan vähän, ruoka ei maistu - soseet ja puuro ei ollenkaan, sormiruoka hieman - ja sitä hieman vain näverretään, mutta nenä on valunut aavistuksen verran vähemmän. En siis odota ihan helppoa ensi yötä. Tämä on valitettavaa, sillä minäkin taidan olla sairastumassa flunssaan. Onneksi vanhempani voivat auttaa ensi viikolla. Nyt vain paljon nesteitä, unta ja hellyyttä tytölle ja, jos ei auta, niin sitten lääkäriin. Ensimmäinen sairastuminen... Kerran aiemmin oli nuhaisuutta, mutta ei se tällaista ollut. Toivoin jo sen olevan hampaita, mutta uusia alkuja ei edelleenkään näy.
Nyt sitten sairastetaan. Tyttö on pääosin melko iloinen ja nauravainen, tai ainakin hänet on helppo saada nauramaan. Nenä vuotaa ja jano on kova, mutta muuta hätää ei näyttäisi olevan, mutta nukahtaminen on vaikeaa ja äiti saisi mielellään tisujensa kanssa olla käden ulottuvilla. Äsken käytin yli tunnin nukuttamiseen, kun ei meinannut millään irrottaa. Pahoin pelkään, että kohta, kun hän havahtuu, sama homma alkaa taas ihan alusta. Onneksi kuitenkin päivällä tyttö tuntuu olevan ok. Hän ei myöskään tosiaan halua syödä. Olen hivenen huolissani maitoni riittävyydestä, se kun jo alkoi selvästi vähentyä, mutta kai se sitten riittää. Onneksi osa minusta nauttii siitä, että saan taas sydämeni kyllyydestä helliä Tiitiäistä, joka muuten alkoi jo olla siihen mielestään jo liian iso.
