On valitettavaa, miten huono kirjoittaja olen. Haluaisin saada kuvattua Tiitiäisen ihania ja ihmeellisiä toimia, mutta saan aikaan vain kalpean varjon. Hän nyt nukkuu kainalossani, alahuuli hieman ulkona ja käsi tissulla. Hänen housunsa on vedetty polviin saakka ylös, koska hän on oppinut sen tekemään, ja hän nukkuu ilman paitaa, koska kasteli paitansa lounaalla opetellessaan kupista juomista (hieman hulahti) ja täällä on aika lämmintä. Tisutorkut ovat siis edelleen voimassa, koska en ole vielä jaksanut opettaa toisenlaista tapaa. Harjoittelemme kuitenkin, mutta hampaiden särkiessä hän kaipaa tisun tuomaa lohtua. Imetyskerrat päivässä ovatkin selkeässä nousussa sen johdosta.
Yöllä hän heräsi jo ennen neljää ja itki kovasti, suorastaan huusi, kun en antanut tisukkaa. Koska käytös on aivan poikkeavaa, päätin antaa tissua (tyttö ei turhaan itke) ja sen jälkeen annoin särkylääkkeen. Tyttö taputti käsiään ja hihkaisi siinä kohtaa ja nukahti pian ilman tissua ja nukkui lähes seitsemään. Selvästi tuli lääke tarpeen. Toivon, että kyse on niistä hampaista.
Tiitiäinen oppi eilen laittamaan Stonz-kenkänsä jalkaan! Hän on pitkään harjoitellut sukilla onnistumatta (vielä). Hän osaa jo venyttää sukan suuta oikein ja osaa sujauttaa sukan jalkaan, jos pidän sukan suuta sopivasti auki. Näiden taitojen yhdistäminen on vielä vaan hieman haastavaa. Siksi hänen riemuaan oli ihanaa seurata, kun kenkä sujahti jalkaan :). Ihan taputti itselleen ja hymyili leveästi ja vielä leveämmin, kun taputimme hänelle myös. Hatun hän saa jo hyvin päähän ja päästä pois. Joskus kävelyllä hän alkaa ottamaan hattua pois ja laittamaan sitä takaisin saadakseen huomiota. Se on söpöä. Nykyisin myös teemme yhdessä videoita hänestä. Otan videon siten, että hän näkee itsensä tai sitten kerron ottavani videota ja hän tulee pian katsomaan, mitä videolle tuli.
