Tiitiäisellä on nyt haastava aika, kun hän tekee hampaita. Hän on hetkittäin hyvin iloinen ja touhuava, mutta seuraavassa hetkessä voi olla ihan itkuinen ja takertuva. Toivomme, että hampaat pian jo tulisivat, mutta kyllä tässä hetki vielä menee. Alhaalla ne ovat vähän ikenestä läpi molemmat, mutta ylhäällä ne eivät ole edes siinä pisteessä. Eli hetken aikaa tätä vielä kestää.
Tänään hän on kuitenkin touhunnut kaikkea tosi suloista. Hän on kovasti harjoitellut taaperokärryn työntämistä pitkin asuntoa. Hän harjoitteli sen viemistä parvekkeellekin ja siellä on yksi kääntöpiste. Isän piti siirtää rahi takaisin paikalleen, kun tyttö oli sitä mieltä, että rahi oli siirretty hänen reitilleen. Hän harjoitteli myös ison jumppapallon rullaamista ympäriinsä ja tyynyn työntelyä. Lisäksi otimme takaisin käyttöön aiemmin liian pieniksi kokemamme palikat ja niitä tyttö harjoitteli asettelemaan pystyasentoon, erityisesti sellaisia ohuita ja pitkiä asetettiin siten, että pienin osa koski maahan. Hän asetteli niitä tosi monta rasian kannelle vierekkäin. Selvästi on huolellisuutta tässä pienessä ihmisessä.
Olemme nyt myös taas pottailleet. Hän on useasti tehnyt kakan pottaan ja ihan tietoisesti. Ellei ihan kakkaa tule niin rupsut saa ainakin hyvin siten pois. Emme edelleenkään tähtää siihen, että vaippoja ei tarvita, mutta kakka useimmiten pottaan on ihan hyvä ajatus.
Tämä on jotenkin hyvin suloinen vaihe lapsen kehityksessä. Kaikkialle juostaan, ei kävellä. Kiivetään kaikkialle, minne päästään. Monista paikoista halutaan "hopata" alas eli siis hypätä syliin. Osasta myös harjoitellaan huolellista laskeutumista. Hän on oppinut naurahtelemaan ihan ilman syytä (tai siis ilmeistä syytä). Hän söpöilee ja ilmeilee peilille ja osaa piilottautua käsiensä taakse (vain vähän kurkkien). Hän puhuu koko ajan enemmän ja enemmän (esim. hoppaa). Hänellä alkaa olla ystävyyksiä - saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa hän mielellään leikkii. Hän myös ensimmäistä kertaa minun lähtiessäni pois jatkoi vain onnellisena leikkiä mummin kanssa, hieman vain vilkutti. Hän hakee tietoisesti huomiota välillä ja välillä on täysin tyytyväinen touhutessaan itsekseen. Eilen aamulla hän halusi isänsä huomiota, joten hän ensin kaatuessaan meni isin puhallettavaksi, mutta nopeasti sitten meni vain vähän piiloon, istahti ja sanoi "oho" ja sitten piti taas puhaltaa. Sitä tapahtui useasti peräjälkeen. Niin ja isi on siis "isä". Jos sanomme isi, hän korjaa kyllä, että "isä".
