Eilen kohtasin Tiitiäisen ensimmäisen mielikuvitusystävän.
Olimme leikkineet jahtaamista, jossa vuoron perään jahtasimme toisiamme pitkin asuntoa, kun Tiitiäinen päätti käytävässä ollessaan sammuttaa sieltä valot. En löytänyt häntä "pimeässä" ja lähdin etsimään muualta. Tiitiäinen tuli hetken perästä ja kertoi että "pelottava lohikäärme pelottaa minua". Hän toisti tätä muutamaan otteeseen ja tarjoutui tilaisuuteen tulla syliin.
Juttelimme hetken pelottavista asioista, siitä että on aina ok tulla isin tai äidin syliin kun pelkää ja siitä että jotkut asiat vain näyttävät pelottavilta. Tämä muuttikin lausunnon olemaan "pelottavan näköinen lohikäärme pelottaa minua".
Lähdimme yhdessä etsimään pelottavan näköistä lohikäärmettä ja kerroin samalla Tiitiäiselle että lohikäärmeen ovat usein hyvin lempeitä olentoja ja pyysin Tiitäistä ottamaan lohikäärmeen syliin. Vähän aikaa haparoituani, oikean kohdan ja korkeuden löytämisessä oli haasteita, Tiitiäinen nappasi lohikäärmeen syliinsä ja palasimme olohuoneeseen jatkamaan keskustelua.
Tässä vaiheessa "Lohikäärme ei pelota minua enää ollenkaan" ja silittelimme lohikäärmettä.
Lohikäärme vietti sitten aikaa Tiitiäisen, isin ja äidin syleissä kunnes oli aika mennä nukkumaan. Ensin veimme lohikäärmeen kotiinsa (nimi luola tuli käyttöön vasta seuraavalla kerralla) käytävän päähän, mutta sieltä hänet piti vielä hakea nukkumaan Tiitiäisen kanssa. Lohikäärme kuunteli iltasadun ja toisenkin ja kun oli aika alkaa nukkumaan Tiitiäinen peitteli lohikäärmeen omaan sänkyynsä ja ilmoitti "minä nukun äidin kanssa".
Lopulta lohikäärme vietiin nukkumaan luolaansa ja nukkumajärjestelyt saatiin palautumaan ennalleen.
